Kolme prosessia psyykkisen pahan olon taustalla (osa 2/3)

Jokainen ihminen tuntee olonsa välillä hyväksi ja välillä huonoksi. Elämään kuuluu sekä iloa että kärsimystä. Myös mielemme hyvinvointi vaihtelee. Mielenterveys ei ole on-off eikä joko-tai, vaan sijoitumme kaikki janalle, jonka ääripäissä on saavuttamattomat “mielen täydellinen  hyvinvointi” ja “mielen täydellinen pahoinvointi”. Jossain vaiheessa elämää joku sairastuu masentuneisuuteen, toinen kokee voimakasta ahdistusta, kolmas kärsii syömishäiriöstä ja neljäs päihdeongelmasta. Voi olla vaikeaa ymmärtää miksi näin käy tai miksi läheinen ihminen toimii tavalla mitä itse ei käsitä.

Tämän tekstisarjan tavoitteena esittää prosesseja, jotka liittyvät useaan eri mielenterveyden ongelmaan ja pahan olon kokemukseen. Jos mielenterveytesi on janalla katsottuna lähempänä hyvinvoinnin päätä, nämä ilmiöt voivat olla kohtalaisen vähäisiä ja harmittomia, kun taas pahoinvoinnin päässä ne voivat olla hyvinkin massiivisia ja elämää rajoittavia. Vaikka kaiken kattavasta teoriasta ei olekaan kyse, uskon että pystyt lähtötilanteestasi riippumatta lisäämään hyvinvointiasi näitä ymmärtämällä.

Ensimmäisen esittelemäni prosessin pääset lukemaan tekstisarjan aiemmasta osasta täältä.

2. PROSESSI: VÄLTTÄMINEN

Yleensä kun ihminen kokee jonkin epämiellyttävän ajatuksen, hän pyrkii olemaan ajattelematta sitä. Kukapa haluaisi jatkuvasti ajatella, että “Olen niiiin epäonnistunut elämässäni”! Tutkimustulokset ovat kuitenkin osoittaneet, mitä enemmän laitat energiaa ajatuksen välttelyyn, sitä enemmän ajatus vahvistuu. Jokainen ajatuksen välttely-yritys on ajatuksen huomioimista, ja mitä enemmän huomioimme jotain, sen suuremman merkityksen se saa. Toinen esimerkki kuinka tottelevainen mielemme on: älä ajattele vaaleanpunaista jääkarhua istumassa jäälautalla. Älä ajattele vaaleanpunaista jääkarhua! Ajattelitko?

Ajatusten välttelyn lisäksi yritämme usein vältellä myös omia tunteitamme. Ei kukaan tykkää siitä, että ahdistaa, itkettää, stressaa tai suututtaa, mutta näiden tunnekokemusten välttelyn takia päädymme välttelemään myös kaikista tärkeimpiä asioita elämässämme. Uuden harrastuksen kokeileminen, kiinnostavan työpaikan hakeminen, oman unelman toteuttamisen aloittaminen, ihmissuhteen solmiminen ja moni muu merkityksellinen asia voi jäädä tekemättä vain siksi, että pelkäämme mitä tunteita se herättää tai saattaisi herättää meissä. Usein epäonnistumisessakaan emme pelkää itse tapahtumaa, vaan pelkäämme ja välttelemme mahdollisia häpeän, huonommuuden tai epäonnistumisen tunteita. 

Välttämistä esiintyy siis ajatusten, tunteiden ja tekemisen tasolla, eikä sitä ole aina helppoa tunnistaa. Mieti kuinka erilaiselta toiminnalta lenkkeily, riidan haastaminen kumppanille, syömättömyys, sukkalaatikon siivoaminen ja päihteiden käyttö näyttävät, ja kuinka kaikkien syynä voi olla sama asia – vaikkapa tulevan työhaastattelun aiheuttaman jännityksen välttely. Mielenterveyttä hoitaessakin voimme esimerkiksi tehdä viisi erilaista interventiota, jolla pyrimme muuttamaan viittä eri ongelmallista käyttäytymistä tai voimme auttaa henkilöä kohtaamaan ja sietämään tunnetta tai tekemään jotain merkityksellistä välttelyn sijaan. Lyhyellä aikavälillä tunteiden ja haastavien tekojen välttely helpottaa ahdistustamme, mutta pitkällä aikavälillä elämämme kaventuu emmekä saa myönteisiä kokemuksia tai elämän kehittymistä. Itselle kaikista tärkeimmät asiat tuntuvat yleensä kaikkein pelottavimmilta. Mieti minkä hinnan olet valmis maksamaan tärkeiden tekojen välttelystä? Entäpä paljonko ahdistusta, epävarmuutta, surua tai muuta vaikeaa tunnetta olet halukas kokemaan, jos tietäisit saavasi vastalahjaksi myös itseluottamusta, iloa ja rakkautta?

Tämän päivän pieni askel kohti isoja unelmia: Haasta itsesi ja tee jotain sinulle tärkeää, jota olet vältellyt tekemästä. Mitä haluaisit tehdä jos et pelkäisi? 

-Ilona (psykologi, joka pyrkii kirjoittamaan monimutkaisista ihmismielen liikkeistä mahdollisimman ymmärrettävästi)

 

Kuva: Sami Voutilainen

Lähteet:

Garland, E. L., & Howard, M. O. (2014). A transdiagnostic perspective on cognitive, affective, and neurobiological processes underlying human suffering. Research on Social Work Practice24(1), 142-151.

Hayes, S. C., Luoma, J. B., Bond, F. W., Masuda, A., & Lillis, J. (2006). Acceptance and commitment therapy: Model, processes and outcomes. Behaviour research and therapy44(1), 1-25.

Tietoa: Ilona Parviainen

Ilona on psykologi, kouluttaja ja coach. Häntä kiehtoo ihmisten, ryhmien ja työyhteisöjen hyvinvoinnin lisääminen. Ilonan unelma on auttaa sinua toteuttamaan omat unelmasi, esimerkiksi valmennuksen tai näyttöön perustuvien koulutusten avulla. (ilona.parviainen1@gmail.com). Blogissa Ilona pyrkii kirjoittamaan monimutkaisistakin ihmismielen liikkeistä helposti ymmärrettävällä tavalla.

Katso myös

Yksinkertainen kysymys?

Olin pari viikkoa sitten Enbuske, Veitola, Salminen- liveshown yleisössä. Oli upeaa jälleen kerran nähdä, kuinka …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *