Kaksi yötä ulkona joka kuukausi, vuoden ympäri

Törmäsin netissä parisen vuotta sitten #twonights-haasteeseen, jonka yksinkertainen idea on se, että vuoden jokaisen kuukautena tulisi olla vähintään kaksi yötä ulkona. Ajatuksena on laajentaa esimerkiksi totuttua kesäretkeilykautta aiempaan kevääseen, myöhäisempään syksyyn ja talveen. Aloitin oman haasteeni koulun aloituksen myötä toukokuusta 2016.

Toukokuussa oli vain yksi maastoyö koulun puolesta, mutta olin kerran laavulla yötä koulupäivien välissä Kytäjä-Usmin retkeilyalueella ja Kokemäenjoen varrella kalareissun yhteydessä. Lisäksi tein omatoimiretken Seitsemisen kansallispuistossa, jossa vietin yhden telttayön Liesijärven rannalla. Kesäkuussa tuli vain yksi yö koulun puitteissa melontaretkellä, mutta juhannuksen jälkeen vaeltelin ja kalastelin UKK-reitillä (Hyrynsalmi-Puolanka) kolmen yön verran. Yksi yö tuli myös nukuttua veneessä Kokkolan merialueella Tankar-majakkasaaren satamassa, mutta tätä en mukaan laskenut.

Jokainen määrittäköön itse tuon ”ulkona” nukkumisen, joskaan kovin toivottavaa ei ole nukkua kotipihan rajojen sisäpuolella. Perinteisesti taivasalla, tarpin alla, laavussa tai teltan suojissa kuorsaaminen luokitellaan tietty ulkona nukkumiseksi. Autiotupayöt ovat sisällä nukkumista, mutta joillekin se voi olla todella uutta ja erikoista, ja siinäkin on kuitenkin lähdetty reissuun, joka on koko homman idea! Kukin siis tyylillään ja oman omatunnon mukaisesti – kukaan ei tule sakottamaan…

Heinäkuussa öitä tulikin reilusti plakkariin perinteisen kalareissun puitteissa, kun vietimme Ruotsin tuntureilla kaksi viikkoa. Lisäksi teimme koulukavereiden kanssa yhden yön omatoimiretken Repovedelle, mutta olin itse reissussa jo edellisenkin yön. Vastaavasti elokuussa olikin haastavaa saada öitä kasaan, osittain ehkä heinäkuisen ”tunturiähkyn” vuoksi, ja koska yksi viikko vierähti Sloveniassa hotellimajoituksin. Yöt tulivat kuitenkin täyteen laavureissuilla.

Syyskuussa olimme koulureissulla Ahvenanmaalla pyöräilemässä kolmen yön verran, ja loppukuusta vielä Kytäjä-Usmin maastoissa pari yötä tarppien alla. Lisäksi pari yötä tuli omatoimisesti mainion packraft-miitin tiimoilta. Lokakuussa yövyttiin Päijänteen kansallispuistossa Kelventeellä, ja kesäerätaitojen tutkintotilaisuuden myötä tuli yksi tarppiyö Mäntsälän suunnalla. Lisäksi yksi laavuyö loppukuusta koulukaverien kera.

Ensimmäisen pakkasyön koin marraskuun alussa jälleen Kytäjä-Usmin alueen laavulla. Viitisen astetta oli pakkasta iltasella, yöllä ehkä enemmänkin. Toisella laavulla olin loppukuusta taasen räntäisessä nollakelissä. Nämä jäivätkin marraskuun öiksi, koulun reissuja ei ollut.

Joulukuun alkupuolella yövyin Helvetinjärven kansallispuistossa hieman rapeamassa 13 asteen pakkasessa. Eipä siinä muuten mitään, mutta makuupussin comfort-arvo oli –8C. Oli mahtava ilta ja yö, jäiden kovasti paukkuessa sain sentään jokusen tunnin nukuttua, vaikka aika viileätä olikin. Toisen yön vietin Nokialla erään virkistysalueen laavulla paria päivää ennen vuodenvaihdetta.

Talvi ja kylmyys vaatii hieman enemmän varusteilta, ja tärkeimpänä mainittakoon hyvä makuupussi. Jos kalliin talvimakuupussin hankkiminen epäilyttää, kannattaa kokeilla kahden makuupussin yhdistämistä. Tilavaan makuupussiin voi sujauttaa toisen pussin sisälle, tällöin alkaa tarjeta jo paremmin. Ja allekin voi jättää vaatetta (mieluusti untuvaa), jos vaan mahtuu. Lisäksi reppuun makuualusta, otsalamppu varaparistoineen, ja tottakai oikein kunnon eväät – niillä pärjää jo pitkälle.

Tammikuussa tehtiin koulukaverin kanssa testireissu hiihtovarustuksella jälleen yhdelle Kytäjä-Usmin laavuista. Toinen yö jäikin ihan viimetinkaan, kun suunnistin yöksi suht läheiselle, mutta minulle uudelle laavulle kotinurkilla. Aina ei tarvitse lähteä kauas!

Talviretkeilyyn perehdyttiin kouluporukalla helmikuussa Koloveden kansallispuistossa. Telttaöitä tuli kaksin kappalein. Tällöin tuli myös koeponnistettua uusi talvimakuupussi. Hyvä niin, sillä pakkasta oli ulkona öisin jotain -15C ja -20C väliltä. Viikko Koloveden reissun jälkeen pidin muutaman muun luokkalaisen kanssa näyttötutkintoja luonto- ja ympäristöalan opiskelijoille. Tällöin tuli yövyttyä upouudessa talviteltassani (Helsport Svea Camp 3). Seuraavalla viikolla löysin itseni jälleen Päijänteeltä, Ankarat Avotunturit talviretkeilyn johdatuskurssilta, joka vaadittiin alle huhtikuun Kebnekaisen reissua ajatellen. Lähes täysin lumettomalla Päijänteen jäällä oli hassu ”hiihdellä”.

Kauan odotettu koulun pitkä vaellus oli hiihtovaellus maaliskuussa Hetta-Pallaksen reitillä. Kuusi päivää meni ahkiota vetäessä ja talviretkeilyrutiineja harjoitellessa. Suurin osa porukasta nukkui välipäivänä autiotuvassa, mutta itse pitäydyin telttamajoituksessa tuolloinkin. Illasta näkyi muuten revontulia, mutta valitettavasti ei kovin voimakkaita sellaisia.

Kuluva huhtikuu onkin viimeinen #twonights-kuukausi minulle. Haaste sinetöityi upealla Kebnekaisen hiihtovaelluksella. Hiihtelimme noin sata kilometriä ja vietimme kuusi yötä upeissa maisemissa. Samalla tuli vuoden erikoisin yöpyminen, sillä reissun puolivälissä kaivoimme lumiluolan, jossa nukuimme yhden yön.

Huhtikuuta on vielä jäljellä, ja todennäköisesti yövyn vielä yön tai pari ulkosalla, mutta tähän mennessä olen laskeskellut itselleni kuluneen vuoden ajalta yhteensä 57 ulkoyötä. Siis karkeasti yö ulkona kerran viikkoon. Voi olla, että tuosta puuttuu joku laavuyö, mutta sillä ei ole väliä. Haasteen lisäksi olin ajatellut tulisiko viisikymmentä yötä vuoden aikana täyteen, ja kyllä se näköjään tuli. Aika näyttää tuleeko kalenterivuoden 2017 aikana vielä suurempi luku täyteen. Joskaan sillä ei minulle juuri merkitystä ole.

Mitä tästä kaikesta on sitten jäänyt käteen? Ensinnäkin, totesin itselleni jossain kohtaa, että ulkona yöpyminen ei ole itseisarvo sinänsä. Ulkona olemisesta ja uusien paikkojen tutkimisesta voi nauttia ilman yöpymistäkin, mutta yöpyminen on aika selkeä rajanveto. ”Yöpymispakko” pakottaa liikkeelle hieman pontevammin. Mutta kukin tyylillään, yöpinnoja keräillen tai ei, pääasia on mennä ulos jokaisena vuodenaikana.

Voin taata, että lähialueiden retkeilypaikat tulevat tutuksi, saa paljon raitista ilmaa, ja samalla kehittää ja parantaa omia retkeilyrutiineja. Joka reissulle voi ottaa myös muita tavoitteita, kuten vaikkapa tulenteon tuluksilla, tai erilaisten ruokien kokkailun.

Tartu haasteeseen, ja aloita #twonights vaikka heti!

Tietoa: Jani Heinonen

Jani on tuleva erä- ja luonto-opas. Tällä hetkellä opintovapaata viettävä potentiaalinen alanvaihtaja. Luonto hämmästyttää, ja sinne haluaa aina vaan uudelleen. Kalakantojen ja vesistöjen hyvinvointi erityisen lähellä sydäntä.

Katso myös

Kolme prosessia psyykkisen pahan olon taustalla (osa 1/3)

Oletko miettinyt mistä pahan olon ja kärsimyksen kokemukset ovat peräisin? Millaiset asiat lisäävät ongelmiamme ja …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *