It’s all about surfing

imageKokeilin surffausta ensimmäisen kerran n. 6,5 vuotta sitten Australian Lornessa. Kun nousin laudalle ensimmäisen kerran, olin koukussa. Adrenaliini, vapaus, onnellisuus, jännitys, onnistumisen tunne…
On vaikea kuvailla sanoin, mikä surffauksessa viehättää. Se näyttää vaikealta ja meri pelottaa, mutta jo silti ensimmäisellä kerralla tuntee voittavan pelkonsa ja onnistuvansa. Harvassa lajissa saa niin suuria onnistumisen tunteita ja huomaa oppivansa niin nopeasti kuin surffaamisessa. Vaikka surffauksessakin on päiviä, jolloinimage tuntuu kun mikään ei suju, joka kerta kun menen veteen, tunnen oppivani jotain uutta. Se koukuttaa.
Meri on elementtinä vaikea ja pelottavakin. Kukaan ei voi oppia tuntemaan merta läpikotaisin, siksi se antaa aina haasteita kaikille. Siksi myös jokainen sessio vedessä on erilainen. Eri olosuhteet, erilaiset aallot, uusi spotti, jossa aallot käyttäytyvät taas uudella tavalla. You can’t calm the ocean but you can learn how to surf.

Surffaus on minulle eräänlaista meditaatiota. Aalloilla en ehdi ajattelmaan muuta, en viimeistä työpalaverin keskustelua tai kotona odottavaa tiskivuorta. Voin vaan katsella horisonttia ja odottaa sopivaa aaltoa ja kun sellainen osuu meloa sen kiinni ja nauttia adrenaliinin virtaamisesta kehooni. Unohtaa ajan, unohtaa huolet, unohtaa kaiken muun, vedessä olen vain minä ja aallot.
Vedessä ei voi pelätä. Täytyy tietää omat rajansa ja napata vain itselleen sopivan kokoisia aaltoja, toki välillä itseään haastaen. Pieni epäröinti aallon harjalla ja huomaan laudan sinkoilevan jossakin yläpuolellani ja koittavani räpiköidä takaisin pintaan. Sen jälkeen taas hetkeksi muistaa luottaa itseensä.

Senegalissa asuin kolme viikkoa surfcampillä, N’gor Islandilla. Ikähaitari vaihteli 19-vuotiaasta reilu 60-vuotiaaseen, aloittelijasta kokeneisiin surffareihin, joita kaikkia yhdisti rakkaus lajia kohtaan. Päivisin surffattiin ja illalla kokoonnuttiin saman pöydän ääreen syömään ja vaihtamaan päivän fiiliksiä. Samalla tutkailtiin seuraavan päivän aaltoja ja parhaita spotteja. Iällä, sukupuolella tai kansalaisuudella ei ollut väliä, it was all about surfing.
Yhtenä iltana majoitukseen saapui eläkkeellä oleva yhdysvaltalainen mies, joka kertoi ettei ollut koskaan surffannut. Seuraavana iltana hän kertoi innoissaan, miten oli päässyt laudalle seisomaan. Hänkin oli koukussa.
Surffaaminen on elämäntapa. Monet joutuvat matkustamaan päästäkseen surffaamaan. Jotkut asuvat surffispotin edessä ja matkustavat silti kokeillakseen uusia spotteja ja tutustuakseen muihin surffareihin. Huoleton, rento ja avoin asenne yhdistää meitä. Kaiken ei tarvitse olla vakavaa. Elämästä pitää nauttia ja tehdä niitä asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Ei tarvitse tietää mitä tekee KOKO loppuelämällään, riittää että elää hetkistä, pienistä asioista. Etelä-Afrikkalainen n. 50- vuotias neljän lapsen isä, joka oli vaimonsa kanssa surffilomalla sanoi yhtenä iltana, jos maailma olisi täydellinen, hänellä olisi neljä lasta, hän olisi naimisissa vaimonsa kanssa ja viettäisi surffilomaa Senegalissa. Nautitaan siis niistä asioista, joita meillä on.

Surffaaminen rentouttaa mun mieltä ja kehoa (tietysti sen kaiken lihasjumiuden alla 😉 ) Norjan aalloilla sain rusketusrajat naamaani hymyilystä. Ajatukseni kirkastuu. Aallot vievät ikävät asiat pois. Nautin hetkestä. Olen koukussa.

image

Tietoa: Suvi Muotka

Suvi on seikkailija ja surffari. Oikeasti matikan ja fysiikan opettaja sekä ryhmäliikunnanohjaaja. Suvi on kiinnostunut terveellisestä vegaaniruuasta, hyvinvoinnista, matkustamisesta ja kaikenlaisesta liikunnasta ja uusien lajien kokeilusta.

Katso myös

3 syytä suunnata Pohjois-Italian Dolomiiteille

Syksyllä ilmojen viilentyessä moni alkaa tutkailemaan vaihtoehtoja seuraavan talven lomakohteiksi, suunnitelmallisimmat henkilöt lyövät lukkoon jo …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *