Fit for what – Mihin treenisi tähtää?

Mikä oikeastaan on tavoite fitness-treenissä? Unohtuuko kaikkein tärkein, eli hyvinvointi kun innostus lihasvoimaharjoitteluun ja fitness-harjoitteluun syntyy? Ulkonäkö, rasvaprosentti, salitulokset ja treeniohjelmat ohjaavat vahvasti voimaharjoittelua kuntosaleilla. Päämääränä todellisuudessa on kuitenkin hyvä olo, hyvinvoiti – paitsi ehkä fitness-kilpailijoilla. Motivaatio-meemeissä ei juuri armoa tunneta tai tuntemuksia kysellä. Onko tulosten saaminen todella näin armotonta työtä tai pitäisikö edes puhua tuloksista? Mitä jos parempaan tulokseen pääsisi omaa kehoa kuunnellen hieman helpommalla? Entä jos rasvaprosentit tai salitulokset eivät olekaan se lopullinen päämäärä?

Ihminen on kompleksinen psykofyysinen olento. Kehon ja mielen yhteyttä aletaan länsimaissakin ymmärtää ja arvostaa yhä paremmin esimerkiksi työelämässä ja urheilussa. Treenikulttuurissa yksinkertaistettu ”kovaa tai kotiin” tai “ei kipuu ei hyötyy” –ajatus elää silti vielä vahvana. Ajatellaan, että mitä kovemmin teet töitä ja mitä enemmän kärsit tulosten eteen, sitä enemmän saavutat. Näin saattaa tapahtuakin, mikäli vaativasta treenin ohjelmoinnista yhdistettynä arjen stressiin selviää ehjänä ja ilman uupumusta.

Useimmat fitness-treeniohjelmat pohjautuvat edelleen ainakin löyhästi neuvostoaikojen tieteeseen ja kilpaurheilijoilla tehtyihin tutkimuksiin siitä, minkälainen treeniohjelma keskimäärin toimisi parhaiten. Tehokkuuteen ja lyhemmän tähtäimen tuloksiin tähtäävä valmennus ei välttämättä ole paras valinta kuntoilijalle tai edes urheilijalle – ainakaan pitemmällä tähtäimellä. Tällainen treeni saattaa johtaa eri tason alipalautumiseen tai motivaation lopahtamiseen ennemmin tai myöhemmin. Harrastuksesta tulee kuin toinen työ, joka vaatii resursseja. Tuloksia mitataan vaa’alla, rasvaprosentilla ja nostettuina kilogrammoina.

 

mittaaminen_1

 

Mihin treenistä halutaan siirtovaikutuksia? Varmasti ulkonäkökin on yksi tavoite. Se ei kuitenkaan ole suuntana täysin sama kuin esimerkiksi jaksaminen arjessa, urheilullinen suorituskyky tai yleinen terveys & hyvinvointi. Näiden tärkeiden tavoitteiden saavuttaminen hankaloituu, jos liikaa tavoitellaan ulkoisia mittareita. Oman kehon tunteminen, kehon ja mielen yhteys on varmasti vähintään yhtä tärkeä tavoite kokonaisuutta ajatellen. Ihminen on kompleksinen systeemi ja organismi, emmekä voi irroittaa yhtä tavoitetta toisesta. Repiminen kovaa moneen eri suuntaan siis väkisinkin heikentää sopeutumista päätavoitteisiin. Sopeutuminen koettuun ärsykkeeseen vaatii resursseja. Eri tavoitteet vaativat paljolti samoja resursseja, joita on rajatusti. Näin kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Käytännössä jokainen meistä on erilainen ja tarvitsemme erilaista treeniä tai liikkumista kestävään hyvinvointiin. Lopulta ulkopuolisen on hankala tietää miltä juuri sinusta tuntuu, miten jaksat tietyllä treeniohjelmalla treenata – ainakin ellei tätä asiaa edes kysy. Treenata tulisi sellaisella volyymilla ja viikkorytmillä, että harjoituksen jaksaa tehdä energisesti ja sopivan motivoituneena. Tällöin saa treenistä paremman ärsykkeenkin. Biologis-fyysinen signaali kehollemme siitä, mihin haluamme sen sopeutuvan tulee selkeämpänä eikä huku muun stressin kohinaan.

Yllä kuvatun kaltaisia treenimenetelmiä käytetään nykyään ammattiurheilussakin. Jopa kestävyysjuoksussa ja joukkuelajeissa kuten amerikkalainen jalkapallo on yleistynyt urheilijoiden tuntemusten seuranta ja kuormituksen mukaan treenin säätely. Treeniä ei mitata ja maksimoida kilometreissä, minuuteissa tai väsymyksen kehonkielellä. Voimanostossa Mike Tuschererin RPE- pohjainen menetelmä on hyvä esimerkki tällaisesta modernista valmennusajatuksesta.

Oman kehon tuntemus, kehon ja mielen yhteyden kehittäminen treenin avulla auttaa siis pääsemään nykyisiä yleisimpiä ohjelmia parempiin tuloksiin. Se ei tarkoita löysäilyä tai laiskottelua, vaan fiksua ja kehittävää treenaamista, joka huomioi myös muun elämän. Älä tee treenistä duunia. Pyri mittaamaan vähemmän asioita numeroina ja enemmän tuntemuksina. Näin treeniin saa uusia ulottuvuuksia ja kokonaisvaltaisempia hyötyjä.

 

 

Tietoa: Antti Hänninen

Salibandyvalmentaja, joka tykkää lukea paljon fysiologiasta filosofiaan. Kiinnostunut erityisesti poikkitieteellisyydestä, harjoittelun laadusta ja taidon olemuksesta.

Katso myös

Marraskuun tsemppikirje just sulle! <3

Välillä toivon, että sinä näkisit itsesi, niinkuin minä näen sinut: kauniina, vahvana ja hauraana samaan …

Yksi kommentti

  1. Hyvä teksti ja mukavaa vaihtelua näiden “näin paljon on treenattava”-juttujen keskellä. Tätä samaa yritän juuri itse miettiä, kun niistä “kunnon” salitreeneistä ei tullut mitään muuta kuin stressiä ja väsymystä. Mikä on se oma määrä ja tyyli, se on vielä hakusessa. Sellainen, jolla saisi tulosta, mutta ei älytöntä stressiä elämäänsä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *